21. maalis, 2015

Pikkuinen kummitustarina😳

Hei vain ja ihanaa kevätpäivää kaikille! Ihan järkyttävän kylmä tuuli oli kun käytiin kaupassa ja Rosin haudalla. Olen aina vienytnäin keväällä tulppaaneja sinne koska ne säilyvät hyvin.  Maa olikin niin jäässä vielä että ei muita kukkia sinne saakkaan hetkeen. Kevään innostamana ostin jo ensimmäiset siemenetkin. Vihanneskrassia, rukolaa ja basilikaa. Varmaan käy niitten kanssa kuin aina ennenkin että en saa kasvamaan mitään. Mutta nytpä mulla onkin Marttojen sivuilta bongattuja vinkkejä joten näillä mennään. 

Ollaan Matin kanssa käyty kirppiksillä jos löytäisin jonkun kivan pienen pöydän mun tulevaan hoitohuoneeseen. Pari ehdokasta löytyikin mutta ne nyt ovat vielä siellä. Sitten löydettiin aivan ihanat pariovet. Molemmissa yhdeksän lasia. Kauhea homma niitä kunnostaa mutta sanoisin olevan vaivan arvoista. Nyt kun se lotto lykästää tänään niin päästään ne hakemaan kotiin! Tästä päästäänkin otsikon aiheeseen... Mentiin siis Liiteriin kun huomattiin sen olevan auki. Matti jäi puhelimeen ja minä ajattelin mennä edellä. Astuin sisälle ja siihen jäin. Ei vaan pystynyt astumaan askeltakaan... Semmoinen sanoisinko sakea energia esti menemästä yksin yläkertaan. Pää alkoi vihlomaan taas ja tuntui että en pysy pystyssä. Huimasi ja hengityskin oli hetken aika vaikeaa. No, enhän minä pelkää näitä tilanteita mutta nyt intuitio esti ensimmäisen kerran menemästä yksin. Tuntuu se koulutus olevan paikallaan mulle😄 No mentiin sitten yhdessä yläkertaan ja kyllä oli hurjat fiilikset. Reippaasti siellä koluttiin nurkkia ja siellä oli vaikka mitä ihanaa. Esimerkiksi ne pariovetja kärrynpyöriä. Pää särky helpotti kun tultiin ulos. On tuo Liiteri aika vanha rakennus että siellähän on voinut tapahtua vaikka mitä. Tai sitten joku vanha varastonhoitajan haamu siellä vahtii tavaroita. 

Tämä ei ollut yhtä voimakas kokemus kuin se viimekesäinen siellä Hvitträskin museossa. Siellä oikeasti meinasi pää räjähtää ja se meni ohi pikkuhiljaa asta tunnin kuluttua. Siellähän on kyllä nähtykin palvelijanainen ja takkojen lämmittäjä ainakin. En tiedä kuka siellä huoneessa silloin oli mutta se oli kyllä aika hurja kokemus. Silti haluaisin mennä sinnekkin uudelleen, mielenkiintoista kaikenkaikkiaan kokea tämmöstä.

Sain viimeviikolla myös elämäni ensimmäisen selvännäkijätulkinnan. Se meni kyllä ihan nappiin. Kuulimpa että kovasti samannäköinen vanhempi nainen seisoo rinnallani. Äitihän se... Olen ehkä tottunut jo hänen energiaansa. Rosin lähelle tulemisen vaistoan aivan erilailla. Tiedän aina kun hän on paikalla.❤️

Tämmöistä juttua tälläkertaa. Nyt koitan selvittää asioita intuitiokoulutuksen avulla. Palailen taas.

Ihanaa viikonloppua ja muistakaa että meillä on jokaisella enkelin lisäksi edesmennyt läheinen vierellä pitämässä huolta❤️